Kurssi lähestyy ja silmä tarkentuu

by Aila Juvonen on January 18, 2018

Kauppamatkallani on kaksi koulua. On mukava tarkkailla lapsia sekä koulun ympäristössä että kotimatkalla.
Tänään tuli pikkuinen poika vastaan. Vihreä pipo silmille vedettynä hän kulki vihaisesti muristen ja kaikkea matkan varrella olevaa lyöden ja potkien. Välillä murina yltyi ärjynnäksi. Koulupäivä ei tainnut mennä hyvin eikä kavereita näkynyt jakamaan pahaa tuulta.
Neljä poikaa kävelivät vastaan mäessä. Yksi raivostuneena keskellä. Hän huusi:
- Mun nimi on Niklas!
- Ai Oliver? kysyi yksi.
- Eiku eksä kuullut, sen nimi on Antti, toinen nauroi
- MUN NIMI ON NIKLAS!!! huusi poika voimatonta raivoa tuntien
- Hei älä kiihdy, kyllähän me oikeesti tiedetään, että sä olet Leo.
Porukka eteni samaa jäynää muunnellen ja kiusaamisen kohteeksi joutunut ei osannut omalta osaltaan lopettaa vaan raivostui ja tuskastui koko ajan enemmän.

Pojat eivät olleet häijyjä. He olivat huvittuneita. Uteliaita. Toimivat kuin pelissä. Voi hyvin kuvitella, että kaikki ovat kavereita keskenään. Tapaavat jossain urheilukentällä illalla. Jonkun äiti vie koko porukan autolla akrobatia-tunnille tai rumpukerhoon.
Jos jäynän ja ärsytyksen kohteeksi joutunut tajuaa tilanteen dynamiikan, hän ei putoa samaan ansaan toista kertaa. Hän toteaa toisille: vanha juttu, ei naurata. Tai sammuttaa syntymässä olevan tilanteen jollain muulla strategialla.
Kiusaaminen on kuitenkin saanut pienen ponnistus-paikan, jos suuttumus ja avuttomuuden tunne toisten kohteena ei laukea.
Skidikantti-kurssin tavoite on avata näitä strategioita lapsille ja aikuisille. Usein aikuiset tunnistavat tilanteet omasta lapsuudesta, ahdistuvat eivätkä osaa auttaa lasta eteenpäin. Jos taas näkökyky ja perpektiivi toimivat, aikuinen voi analysoida tilannetta lapsen kanssa ja antaa hänelle tilaisuuden nähdä, mistä on kysymys. Hän voi miettiä, miten rauhoittaa itseään vastaavassa tilanteessa ja miettiä millaisia keinoja voi käyttää tilanteessa selviämiseksi.

Previous post:

Next post: